Jukolassa käytiin Mantojen voimin ja sijoitusta nostettiin jop 84 sijaa! Hyvä oli maasto ja hyvät radat. Muutama pummi tuli tehtyä, mutta ne kuuluvat kuvioihin.
Kesän helteet verottivat ja lenkillä tuli välillä käytyä laiskanlaisesti. Loppukesän tavoitteksi oli asettanut Kuopio Maratonin ja siellä ajan parantamisen. Kuukausi enne h-hetkeä tajusin, että helteiden aiheuttama laiskottelukausi on aiheellista lopettaa ja suunnata lenkkitossun kärki kohti polkuja. Suunnistettua tuli, samoin juostua pitkin asfalttia niin, että vasemman jalan akillesjänne yritti ärtyä. Sitä piti sitten loppu kesä yrittää hoitaa, että kykenee juoksemaan Kuopiossa.
Pari viikkoa sitten (3.9) oli startti ja elämäni toinen puolikas edessä. Nyt oli jo viisaampi ja vauhtia uskalsi ottaa reilummin. Reitti oli huomattavasti mäkisempi, mitä keväällä Joensuussa. Välillä syke nousi melko kovaksi, mutta ylämäet oli mentävä reippaasti! Siinä sai muutaman päänahan napattua, kun osa porukasta käveli ylämäet. Alamäet sitten vaan lasketeltiin.... 13 kilometrin jälkeen alkoi askel jo vähän painaa ja hyvät kirittäjät edellä jättivät. Siinä taivalsin loppumatkan rauhassa ja AC/DC soi täysillä korvissa!!!! Viimeisellä parilla kilometrillä oli taas mukavasti mäkiä, joten siellä taas kirivaihteella pääsi porukasta ohi (suunnistuksessa opittua, että ylämäet mennään eikä meinata!). Loppusuoralla pääsin vielä kolmesta ohi ja oksennus oli kyllä päästä maalisuoran jälkeen. Mutta sitä seurannut euforinen olo kesti pari päivää!
Tuosta euforisesta olosta oli sitten syynä, että seuraavaa etappia piti ryhtyä suunnittelemaan. Sen piti olla aluksi 15 km Kolilla vaarojen maratonilla, mutta se koko matka kiehtoi (mahtava vaellus reitti maisemiensa puolesta). Päätin sitten osallistua retkisarjaan, eli koko päivä aikaa taivaltaa 43 km reippaasti kävellen. 8.10 on sitten h-hetki siellä! Klo 7.00 aamulla ja maaliin tullaan ehkä auringon laskettua (noin 12h myöhemmin). Samaan aikaan ultraajat taivaltavat matkaansa... 86km, mukana myös 43km:n juoksijat. Reitti on yksi vaativimmista, on varmaan lähemmäs kymmenkunta vaaralle nousua & laskua, mutta kyllä se kannattaa! Itsensä on aina laitettava likoon!
Kuvassa jo vähän tunnelmia tulevista maisemista....
Maisema Herajärvelle, takana vaaroja, joiden ylitse taivallettua matkaa jo ennen tänä. Edessä legendaarinen nousu Ryläykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti