Vaarojen maraton!

Nyt se sitten vihdoin koittaa eli "Marathon of Dangers"! Huomenna aamulla olisi lähtö kotoa klo 5, saapuminen kisakeskukseen ennen kuutta ja startti kohti vaaroja klo 7.00. Saman aikaisesti matkaan lähtee noin 80 ultrajuoksijaa + me retkeilijät (43 km). Normimaraton matkalaiset ja duo sarjalaiset sitten kymmenen pyörteissä ja yhdeltatoista puolestaan 15 km:n juoksijat.

Varusteet alkavat olla repussa. Aamulla vielä juomien sekoitukset, leipien teko ja oma aamupala naamaan. Reppuun lähti mukaan hieman kuivaa vaihtovaatetta, ensiapulaukku ja runsaasti sokeripitoista evästä. Maratoonari-työkaveri antoi vielä matkaan "survival-kitin" eli sekalainen valikoima suklaata, lakuja, heijastin ja kynttilä! Ei pitäs sammua matkan teko kesken!

Vielä tällä hetkellä hieman mietityttää tuo kenkävalinta. Suunnistus- vai vaelluskengät. Suunnistuskengissä ois nastat alla, mutta ne on aika napakan kokoiset. Voi olla, että puolen matkan jälkeen jalka turpoaa ja alkaa hiertää. Vaelluskengissä ei ole nastoja ja ne voi olla melko liukkaat tuolla pitkospuilla. Tosin jos pitää vauhdin kohtuullisena, niin ehkäpä ne vaelluskengät ois paras valinta. Miun piti tänään käydä urheilukaupassa nastottamassa vaelluskengät. Huonoksi onneksi vain se henkilö, joka sitä suorittaa, oli lähtenyt jo viikonlopun viettoon. Eli nyt sitten maltti on valttia!

Kuumeinen odotus, saakohan sitä ensi yönä edes nukuttua? Onneksi säätiedotus on parantunut koko ajan. Alkuviikosta lupaili jo lososadetta, mutta huomenna taitaa olla kivan pirteä pilvinen päivä, välillä saattaa ripsauttaa muutaman pisaran.

Näillä siis mennään!

Kesä meni ja syksy saapui tännekin...

Kesä meni kohisten. Kaikkea piti tehdä, mutta mitä sitä saikaan aikaiseksi?
Jukolassa käytiin Mantojen voimin ja sijoitusta nostettiin jop 84 sijaa! Hyvä oli maasto ja hyvät radat. Muutama pummi tuli tehtyä, mutta ne kuuluvat kuvioihin.

Kesän helteet verottivat ja lenkillä tuli välillä käytyä laiskanlaisesti. Loppukesän tavoitteksi oli asettanut Kuopio Maratonin ja siellä ajan parantamisen. Kuukausi enne h-hetkeä tajusin, että helteiden aiheuttama laiskottelukausi on aiheellista lopettaa ja suunnata lenkkitossun kärki kohti polkuja. Suunnistettua tuli, samoin juostua pitkin asfalttia niin, että vasemman jalan akillesjänne yritti ärtyä. Sitä piti sitten loppu kesä yrittää hoitaa, että kykenee juoksemaan Kuopiossa.

Pari viikkoa sitten (3.9) oli startti ja elämäni toinen puolikas edessä. Nyt oli jo viisaampi ja vauhtia uskalsi ottaa reilummin. Reitti oli huomattavasti mäkisempi, mitä keväällä Joensuussa. Välillä syke nousi melko kovaksi, mutta ylämäet oli mentävä reippaasti! Siinä sai muutaman päänahan napattua, kun osa porukasta käveli ylämäet. Alamäet sitten vaan lasketeltiin.... 13 kilometrin jälkeen alkoi askel jo vähän painaa ja hyvät kirittäjät edellä jättivät. Siinä taivalsin loppumatkan rauhassa ja AC/DC soi täysillä korvissa!!!! Viimeisellä parilla kilometrillä oli taas mukavasti mäkiä, joten siellä taas kirivaihteella pääsi porukasta ohi (suunnistuksessa opittua, että ylämäet mennään eikä meinata!). Loppusuoralla pääsin vielä kolmesta ohi ja oksennus oli kyllä päästä maalisuoran jälkeen. Mutta sitä seurannut euforinen olo kesti pari päivää!

Tuosta euforisesta olosta oli sitten syynä, että seuraavaa etappia piti ryhtyä suunnittelemaan. Sen piti olla aluksi 15 km Kolilla vaarojen maratonilla, mutta se koko matka kiehtoi (mahtava vaellus reitti maisemiensa puolesta). Päätin sitten osallistua retkisarjaan, eli koko päivä aikaa taivaltaa 43 km reippaasti kävellen. 8.10 on sitten h-hetki siellä! Klo 7.00 aamulla ja maaliin tullaan ehkä auringon laskettua (noin 12h myöhemmin). Samaan aikaan ultraajat taivaltavat matkaansa... 86km, mukana myös 43km:n juoksijat. Reitti on yksi vaativimmista, on varmaan lähemmäs kymmenkunta vaaralle nousua & laskua, mutta kyllä se kannattaa! Itsensä on aina laitettava likoon!

Kuvassa jo vähän tunnelmia tulevista maisemista....
Maisema Herajärvelle, takana vaaroja, joiden ylitse taivallettua matkaa jo ennen tänä. Edessä legendaarinen nousu Ryläykselle.

Se on nyt sitten tehty!!!

Puolikas on sitten takana!
Hengissä selvittiin maaliin saakka, mikä olikin tavoitteena. Alunperin olin asettanut aikatavoitteen noin 3 - 3,5h. Sen jälkeen alkoi rimakauhu iskeä ja mietin, miten pitkään on maali auki....

Loppuviikko meni miettiessä, mitä pitäisi vielä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Mitä laittaisi päälle ja mitä sitä osaisi syödä, ettei tule paha olo sitten matkalla. Lauantaina alkoi jo perhoset juosta vatsassa. Onneksi ilma oli nätti ja ainoa ongelma oli miettiä sopivaa vaatetusta. Sitä läksikin pari kerrosta, ettei vaan kylmä tule matkalla.

Aamulla sitten olin ajoissa Areenalla ja siellähän oli porukkaa ihan kummasti. Kaikki näytti niin pro:lta meikäläiseen verrattuna. Onneks siellä oli muutama tavallisenkin näköinen kuntoilija (vai liekö olleet kunto kympin juoksijoita). Ennen starttia vähensin vaatekerroksia työkavereiden kehotuksesta, etten vaan tukehdu matkalla. Lähdin siis kapreissa matkalle, mutta tiukasti vielä t-paita ja takki päällä. Alku meni katellessa ja rauhallisesti taivaltaessa. Olin siinä vaiheessa toiseksi viimeisenä koko 350 hengen porukasta, jonkunhan se on hoidettava se häntäpääkin! Ekalla kierroksella sain työkaverilta kiritysapua ja seuraa, kun Satu juoksi pari kilometriä ja auttoi niiden pitkien Raatekankaan suorien selättämisessä. Ennen ekan kierroksen loppua sain pari vanhempaa täti-ihmistä kiinni, joista toinen oli puoli kuollut ja toinen lähti miun matkaan. Sitten jatkettiin Rääkkylän tädin kanssa matkaa yhdessä. Vauhti kiristyi hieman (sykkeet nousi tuonne 155 - 157, yritin pitää kattoa siinä, etten tuuperru kesken matkaa). Saatiin muutama porukka kiinni ja ohi!

Jari oli matkan varrella juomapullon kanssa kirittämässä. Samoin isä kävi kirittämässä pariin kertaan.

Loppu suoralla sain taas Sadulta vetoapua, kun tuli pyörän kanssa. Viimeisellä puolella kilometrillä jätin muutaman täti-ihmisen taakse ja vetäisin ylämäkeen spurtin. Hyvin oli vielä voimia! Loppusuoralla alkoi jo oksennus jäätyä kurkkuun, mutta maaliin päästiin ajalla 2:30:24!!! Eli enkat tuli!

Nyt tuli hirveä juoksemisen himo... Pitäis päästä tien päälle, mutta reidet on ihan tukossa. Jos jaksais levätä pari päivää.

Seuraava tavoite on sitten kesäkuussa ja Jukolassa! Pitäkää varanne, Mulon Mantat tulee!!!!!

Viikonloppuna tien päällä....

Loppuviikko meni levätessä ja viikonloppuna oli sitten tarkoitus käydä lyhyemmilla ja pidemmillä lenkeillä. Tavoitteena oli käydä vajaan tunnin lenkeillä vauhtikestävyyden sykkeellä. Välillä oli tiukkaa... Sitten se taas helpottui kummasti siinä puolen tunnin kohdalla! Pitäisi opetella kovasti tuota rauhallista menoa ja kovilla sykkeillä vaan lyhyesti. Siinäpä sitä sarkaa korvien välille, kun aikaisemmin mentiin kovaa koko ajan... eikä kunto kohonnut!

Tänään olisi tarkoitus ollut mennä pitkä lenkki, mutta se siirtyikin huomiselle. Tänään oli reilun puolen tunnin lenkin vuoro. Kaveri soitteli päivällä ja tarjosi lippua illan Mozart konserttiin. Onneksi tuli lähdettyä. Tunti meni lievässä transsissa (unen horroksessa) istuessa kirkon penkissä. Oli mahtava kuoro & orkeseri. Mozart on kyllä todellinen nero säveltäjänä!!!! Kylmän väreet kulki pitkin kehoa ja välillä piti kyyneleitä pyyhkiä silmistä. Miten tuommoinen kulonmessu voikaan vaikuttaa noin kovasti (oli siis kyseessä Mozartin Requim).

Huomenna sitten tosiaan vuorossa pitkälenkki...
Kevät tulee kohisten ja ulkona tuoksuu! Ainoa negatiivinen asia lenkeillä on tuo katupöly. Onneksi sitä asuu täällä metän keskellä, että voi valita lenkeiksi rapakelin teitä, jotka eivät varmasti pölyä (vaatteet & lenkkarit ovat vain hieman kuraisemmat sen jälkeen...).

Rantamaisemissa

Vuorossa oli vauhtivetoja.... Oli aika piipussa tämä persoona. Syke hakkasi maksimissa, kun pari sataa metriä juoksi oikealla tekniikalla. Ei siis mitään lepsu hölkkää.

Mutta mistä löytäisi sen reippaan kunnon???? Ja muistaisi vielä venytellä.

Huokaus....

Oma blogi luotu!

Jaaha, nyt se sitten tuli julkistettua. Pitäisi ottaa enemmän juoksuaskelia ja antaa korvien välille lepoa.
Eli tavoitteena olisi kunnon kohottaminen ja juoksun säännölliseksi saaminen. Kyllähän sitä on joka kevät tullut lenkille lähdettyä, kun kesän rastit pilkottaa mielessä. Myös oman Venla-porukan kokoaminen Jukolaan antaa motivaatiota juoksulle.
Mutta nyt.... Nyt otettiin taas uusi tavoite. Toukokuussa pitäisi lähteä mittaamaan kestävyyttä puolimaratonille. Kuukausi aikaa ja pikku hiljaa juoksu alkaa tuntua nautittavalta. Ehkä tässä on vielä toivoa päästä maaliin saakka!

Mutta katsotaan, miltä tulevaisuus näyttää.
Toukokuun jälkeen seuraava tavoite onkin jälleen Jukola viikonlopussa ja mahtava naisporukka pääsee koluamaan Haminan metsiä. Toivottavasti itäraja on merkitty hyvin maastoon.... Jos sattuu pieni pummi tulemaan....